Näissä autoissa on vain sitä jotakin. Ei sitä auta kieltäminen. Ei voi olla niin huonoa päivää etteikö volokkarin näkeminen piristäisi. Tämä yksilö on piristänyt omia päiviä sen reilut kymmenisen vuotta, ja siitä viimeiset neljä vuotta olen saanut olla itse ratin takana. Sukupolven vaihdos on siis tapahtunut ja harrastus siirtynyt eteenpäin. Tänä keväänä olikin sitten ehkä viimeinen niitti kun pistin auton verhoilun sisältä uusiksi ja ilmeen itselle mieluisaksi.