Volkswagen Sonderbuss vm. -66 projekti
Omistaja: Ilkka Väänänen
Bussi on ostettu loppuvuonna 1998. Kymmenen vuotta seissyt auto löytyi Lahdesta. Kauppaan kuului, että auto tuodaan trailerilla Lahdesta Helsinkiin. Projekti käynnistyi heti kun auto oli Helsingissä.
Auton kunto oli surkea, ja tarkemman tutkimuksen jälkeen se osoittautui vieläkin surkeammaksi. Jarrut olivat täysin jumissa, eikä se ollut edes käyntikuntoinen. Sisälattiaan oli iskenyt pitsi-ilmiö ja alapohjan poistamisen jälkeen paljastui myös, että runkopalkit olivat poikki. Rikkana rokassa sisä- ja alapohjan välistä löytyi hiirenpesä, sokeria, papanoita, Hesaria sekä puoli saavillista hiekkaa. Moottorin aisat olivat poikki vaikka niitä oli yritetty "onnistuneesti" korjata tartuntaraudoin. Myös muut aikaisemmin tehdyt hitsaustyöt alkoivat paljastua. Sisusta oli tehty Amerikan-sohva malliin eli vinyyliverhoilun alla oli 2 cm paksu vaahtomuovi, joka oli koristeltu napein. Katon rätti ja verhoilu oli rikki.
Tässä projektissa tarkoitus on alusta asti ollut tehdä lievästi kustomoitu auto kerralla kuntoon, ja jonka halutessani voisin palauttaa vaikka museoajoneuvoksi. Auto purettiin kokonaan osiin. Purku alkoi ikkunoiden, verhoilun ja sisustan purkamisella, jonka jälkeen irrotettiin moottori, sähköt ja mittaristot. Tämän jälkeen auto vietiin rullaavana hiekkapuhallukseen. Hiekkapuhalluksen jälkeen pitsiseksi muuttunut kori nostettiin pukeille ja akselistot purettiin niin että autosta jäi vain hylsy. Sen jälkeen alkoi loputtomalta tuntuva rälläköinti, jolloin poistuivat helmat, takakulmat, etuhelma, etukaaret, sekä koko lattia ja mädät lattian palkkiosat yms., yms. Nyt kun peltiosien tarve oli selvillä, pääsi osien tilaus alkuun. Samaan aikaan kun osat olivat tilauksessa ja toimituksessa, taivuttelin itse niitä osia joita ei ollut tarjolla valmiina. Osatoimitusten välillä ehdin myös saneerata etu- ja taka-akseliston kauttaaltaan vaihdelaatikkoa lukuun ottamatta. Kaiken kaikkiaan peltitöiden tekoon projektissa kului n. 1.5 vuotta illat ja viikonloput askarrellen.
Peltitöiden jälkeen auto vietiin maalaamoon, jossa aikaa sitten kuluikin reilu vuosi. Itse asiassa bussi on maalattu peräti kahteen kertaan, eikä tässä tapauksessa ole maksajan puolelta "tingitty". Ensimmäisellä kerralla 2003 maalauksen pohjat petti väärän tyyppisen pohjamaalin vuoksi, - haisi kostealle vielä reilun kahden vuoden kuluttua maalauksesta. Väri korkkasi ensin katosta oikein kunnolla kämmenen kokoisina läntteinä jo puolen vuoden kuluttua, vaikka auto seisoi kaikki yönsä tallissa. Värin korkkaaminen vain paheni. Puolentoista vuoden kuluttua maalauksesta sitä esiintyi ympäri autoa ja ruosteista vettä valui haljenneen maalin saumoista. Tämän ensimmäisen maalarin kanssa takuu asiat ei oikein ottanut sujuakseen, kun niitä kyselin, sanoipa nuori kaveri voimantunnossaan että löytyykös minulta kuittia maalauksesta. Eihän asiakas sitä kuittia välttämättä tarvitse, - vielä vähemmän silloin kun työn tekijä on tiedossa ja löytyy todistaja, mutta yrittäjä taas tarvitsee, ettei jää kiinni pimeän työn tekemisestä. Ahkera pitää olla ja tyhmäkin saa olla, mutta olla niitä samaan aikaan on huono yhdistelmä.
Toisen kerran auto on maalattu 2006 ja tällä kerralla väri on pysynyt. Palvelu oli hyvää ja sovittu pidettiin. Maalaamona oli HeTiPu Oy.
Ensimmäisen maalauksen aikana kyllä muutakin tekemistä riitti, kuten moottorin rakentaminen. Käsitys koneesta mitä halusin, oli jo olemassa. Aiemmin olin jo hankkinut uusia osia kuten vauhtipyörän, paineasetelman, kampiakselin ja rattaat. AS41 lohko oli jo entuudestaan tallin nurkassa odottamassa. Vein osat GT-Motorsiin koneistettavaksi ja kampiakseli yhdistelmän tasapainotettavaksi. Sillä aikaa kun moottori oli koneistamossa, kiillotin ja tasapainotin kiertokanget. Käytännössä kiertokanget ja lohko ovat ainoat moottorin kunnostetut osat, muut osat olivat uusia. Koneistamossa osat olivat viisi päivää, eli torstaista tiistaihin, mikä riitti hyvin kiertokankien käsittelyyn. Koneistusten jälkeen oli vuorossa lohkon ja muiden osien hiontaa ja maalausta, minkä jälkeen alkoi moottorin kokoaminen. Kaksi viikkoa ja moottori oli käyntikuntoisena moottoripukissa. Siihen se saikin jäädä odottelemaan muutamaksi kuukaudeksi.
Sitten olikin sisustan osien vuoro. Istuimet purettiin osiin ja vietiin hiekkapuhallukseen, minkä jälkeen seurasi runkojen kunnostus ja katkenneiden jousien vaihto. Tämän jälkeen ruosteet poistettiin haitarikaton mekanismeista. Sitten taas maalia pintaan, istuimet verhoomoon verhoiltavaksi ja kattomekanismi talliin odottamaan katon verhoilua. Tuolloin verhoomossa oli jo aiemmin viedyt ovi- ja sivupaneelit valmiina. Nyt verhoilija pääsi tekemään istuimien verhoiluja ja eroon jo tehdyistä paneeleista, jotka vein talliini odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kokoamista. Parin kuukauden kuluttua myös istuimet oli verhoiltu. Loput sisustan verhoilusta tehtiin vasta korin maalauksen jälkeen.
Syksyllä 2002 sitten lopulta sain auton maalaamosta. Ensimmäinen kokonaisuus oli siis valmis. Nyt olikin sitten sisäkaton ja -seinien, sekä rätin verhoilu vuorossa. Kattoverhoilun materiaalit olin ehtinyt hankkia myös aiemmin. Hauska episodi oli se, kun auto piti viedä verhoomon pelkillä vanteilla, koska verhoomon talliin se ei olisi mahtunut korkeutensa puolesta jos renkaat olisi ollut vanteilla. Tiukkaa teki pelkillä vanteillakin, kun tilaa auton katon ja ovien yläkarmin väliin jäi nelisen senttiä. Hännisen Jyrki sai katon verhoiltua kohtalaisen nopeasti, - muistaakseni reilussa parissa viikossa verhoilutyön viimeinenkin osuus oli tehty.
Verhoomosta auto siirrettiin jälleen trailerilla omaan talliini, joka tuolloin sijaitsi Malmilla. Vuorossa oli auton sähkötyöt, jotka tein itse alusta loppuun. Johdotuksen rakensin oikeilla värikoodeilla vieläpä hellan liittimiä käyttäen. Oikea kytkentäkaavio löytyi volkkariyhdistyksen sivuilla olleen linkin takaa. Pieniä muutoksia sähköihin piti kuitenkin tehdä, mutta ei mitään peruttamatonta, kun muutin sähköjärjestelmän 6V:sta 12:ksi. Sisävalot, mittaristot, ajovalot, lasinpyyhkijät ja kaikki muut releet kiinnitin jo tässä vaiheessa, että sain johdot oikean mittaisiksi. Akku kiinni ja testaus että kaikki toimi. Toinen kokonaisuus projektista oli valmis.
Seuraavaksi oli vuorossa ikkunoiden kiinnitys ja ovenkarmien kokoaminen. Huolellisesti tekemällä sain koko ikkunoiden kiinnitysosioon kulumaan kolme päivää. Vaikein yksittäinen osuus taisi olla pienten tuuletusikkunoiden karmiin kiinnitys kotikonstein. Katon pikkuikkunoita lukuun ottamatta kaikki lasit ovat uusia. Teetin lasit Jaakko-Tuotteella Paneliassa vanhojen lasien mittojen mukaan. Kiikutin siis vanhat lasit tehtaalle ja hain valmiit pois, - lasien teettäminen tapahtui jo silloin kun auto oli vielä maalaamossa. Lasituksen jälkeen laitoin polkimet, vaihdekepin, ratin, sisäpaneelit, matot, istuimet ja tavaratilan "kalterit", paikoilleen. Nyt kolmas kokonaisuus, eli sisusta, oli valmis.
Viimeinkin vuorossa oli moottorin paikoilleen asennus. Ihan muutamassa minuutissa se ei kuitenkaan onnistunut, mutta päivässä kylläkin. Moottori lähti hyvin käyntiin, eikä tämän ensimmäisen "koeponnistuksen" aikana ollut öljyvuotoa, - sellainen ilmeni vasta ensi kertaa ajaessa. Vuotokohta ja sen korjaaminen hoitui stefallisella hihnapyörällä. Juuri ja juuri ehdin saada auton ajokuntoon ennen katsastusta. Rekisterikilvet olin tilannut kolmisen viikkoa aiemmin ja silloin onnistuin saamaan saman tunnuksen, jolla auto oli rekisteröity vuonna 1966 ensimäistä kertaa. Katsastus tapahtui 2003 juuri vapun kynnyksellä, eikä katsastusmiehellä ollut huomautettavaa. Nyt auto oli ajokuntoinen, mutta ei valmis.
Kohteena kaasuttimet ja niiden säätöä ajamalla, - riittävällä sitkeydellä ne säädöt sitten aika hyvin löytyikin. Sekin asia tuon säätelyn yhteydessä tuli ilmi, että taka-akseliston alennusvaihteet ei kuulu tähän autoon. Henkilöautolla kun saa ajaa 120km/h, niin moottorin ja ko. vaihteiden aiheuttama meteli tuossa vauhdissa on melkoinen. Lopullinen päätös päivityksestä syntyi Porvoon swapin (2003) jälkeen, - vaikka ajettavaa yhteen suunta ei ollutkaan kuin n. 60km. CSP sai tilauksen asennussarjasta, jolla alennusvaihteet saa poistettua, ja syksyllä alennusvaihteet sitten poistettiinkin. Kotten Talgren käänsi bussin omasta vaihdelaatikosta pinionin 180-astetta ympäri ja sääti rattaiden kosketuspinnan. Lisäksi häneltä löytyi vielä sopivat rattaat tasauspyörästön ja vetoakseleiden väliin. Edellisen johdosta moottorin- ja taka-akseliston aiheuttama ääni hieman vaimeni, mutta ei riittävästi.
Niinpä niin, eipä tullut tästäkään projektista kerralla valmista. Vuorossa oli isompaa tilausta CSP:lta. Nykyisin autossa kiinni olevien akselistojen päivitys tapahtui vasta 2004. Tuolloin asensin uuden vaihdelaatikon, levyjarrut eteen ja taakse sekä säädettävän etuakselin. Nämä tavarat nouti ja toi minulle ystäväni Johan Rännäri työmatkojensa yhteydessä, suoraan Saksasta. Tämän päivityksen seurauksena melu auton sisällä tuli jokseenkin siedettäväksi.
Vanteet
Kiillotetut EMPIn 5-spoke kopiot
Renkaat
Michelin
Edessä 185x60x15
Takana 195x65x15
Muita tietoja ja projektin etenemissä mukana olleista, joille kullekin kuuluu kiitos osallistumisesta.
Verhoilun teki Tapiolan Autoverhoilu Oy Jyrki Hänninen.
Peltiosien ja lukemattomien muiden osien hovihankkijana toimi Ari Pihlajasaari.
Viimeisin maalaus HeTiPu Oy Reima Puska, joka korjasi ensimmäisen maalarin jäljet.
Erityiset kiitokset Hupi-Auton Johan Rännärille pitkästä pinnasta ja kaikesta muusta vaivannäöstä.
Moottorin ja tekniikan kasaamisen on tehnyt auton omistaja, eli Ilkka Väänänen.
Auton uudestisyntyminen tapahtui keväällä 2003, jolloin sain sen rekisteröityä ja katsastettua juuri ennen vappua. Auto kelpasi katsastusmiehelle ilman moitteita.
