| Artikkelin indeksi |
|---|
| Toukokuu 2009 |
| Tietoja |
| Entisöinti Seinäjoella |
| Asiakirjojen kertomaa |
| Kiitokset |
| Kaikki sivut |
Sivu 1 / 5
KLEINBUS 1.8 Automatic 1974
NOSTALGISIA VW-TRANSPORTEREITA
ja niiden myöhempiä kohtaloita
OSA 6
Teksti HEINO VÄNSKÄ
Kuvat MACKE ja REIJO RANTA
Kirjoitussarjan edellisessä osassa (Volkkari 04/2007, s. 8-11) esiteltiin vuosimallin 1974 punainen Kasanrot G1G1 bussi/pakettiauto HBU-717, joka on erikoinen ja harvinainen monella tavalla ja erityisesti siksi, että se on edelleen erittäin hienossa alkuperäiskunnossa, automaattivaihteinen jo tehtaalta tullessaan, varustettu 1.8 litraisella moottorilla, museorekisteröity ja että sen historia tunnetaan jokaista yksityiskohtaa myöten. Koska Tampereen jaoksen "pressa" Ari Korpela antoi sen löytymisestä ratkaisevan vihjeen, waunun nykyiset ja järjestyksessä toiset omistajat Riitta ja Veijo Peltomies antoivat tälle aarteelleen osuvan lempinimen "Korpela". Kesällä 2008 se teki erittäin pitkän ja onnistuneen kunniakierroksen Saksassa mm. Hannoveria, Wolfsburgia, Dresdeniä ja Schweinfurtia myöten.
Bussi ACT-241, vm. -74
Edellä mainitun kirjoituksen ilmestyttyä Reijo Ranta Helsingin Ruskeasuolta otti ystävällisesti sähköpostilla yhteyttä allekirjoittaneeseen ja kertoi, että hänenkin perheessään on museorekisteröity vuosimallin 1974 automaattibussi, ACT-241, tosin sillä erotuksella, että tästä waunusta on tehty automaattiversio vasta Suomessa.
Moottorin iskutilavuus on 1.8 litraa ja teho on 68 hv, joten waunulla pääsee liikkumaan moottoriteilläkin riittävän vauhdikkaasti.
Oli oikein hauskaa, että Reijo Ranta toi vaimonsa Eila Rannan nimissä olevan upean sinisen (orientblau) automaattivaihteisen bussin ACT-241 nähtäväksi Oittaan VW Fun in Finn -tapahtumaan kahteen otteeseen lauantaina 16.08.2008, ensin päivällä ja sitten vielä uudestaan illalla. Oittaalla kävi myös waunun kolmas omistaja, tunnettu VW-harrastaja Pekka "Peki" Koljonen, jolta sain lisätietoja waunun vaiheista hänen ollessaan omistajana.
Muutoksia ja lisävarusteita
Waunu on alunperin ollut yhdeksän paikkainen (9-sitziger), mutta "Peki" muutti sen kahdeksan paikkaiseksi (8-sitziger). Hän asensi etuoviin tuuletusikkunat ja kaikkiin ikkunoihin kromilistalla varustetut tiivisteet. Ohjaamon kattoon "Peki" asensi Finlandia 2000 -mallisen kattoikkunan ja waunun kylkiin sonderbussimallin (vm. -78) kylkilistat, jotka "Pekin" muistin mukaan olivat profiililtaan samat kuin Mercedes-Benz tyyppi W123:ssa eli niin kutsussa taksimersussa. Etuosan tuuletuskanavistoon hän asensi alkuperäiset raitisilmapuhaltimet lisäämään tuuletustehoa waunun takatiloihin kesäkuumalla. Lattian alle "Peki" asensi Eberspächer BA6 -merkkisen bensiinilämmittimen.
Ilmajäähdytteisten ylivoimaa
Kun lämmittimestä tuli puhetta, "Peki" kertoi hauskan tapahtuman talvelta 1985. "Peki" oli kuuden kaverinsa kanssa ACT-241:lla lomamatkalla Tahkovuoren hiihtokeskuksessa Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa, ja kun pakkaslukemat näyttivät -30 astetta, oli tarkoitus palata kotiin Helsinkiin. Parkkipaikalla olikin sitten ihmettelemistä, kun ajoneuvot eivät käynnistyneet, vaikka osa ajoneuvoista oli kytketty sähkötolppaan ja osaa hinattiin paikallisen maanviljelijän traktorin voimin. "Peki" oli tietoinen oman waununsa hyvästä kunnosta ja napsautti BA6-lämmittimen käyntiin kellokytkimellä 15:ksi minuutiksi. "Pekin" seurue asettui sitten ajoneuvon sisään ja moottori käynnistyi ensi yrittämällä. Välittömästi tämän jälkeen useat naapuriautojen kuljettajat kömpivät ulos omista huuruisista ja käynnistymättömistä ajoneuvoistaan mukanaan erilaisia hinausköysiä hinausapua anellen. Tämä oli jälleen kerran osoitus ilmajäähdytteisen moottorin ylivoimasta.
Muutos automaattiversioksi
Kun waunu oli tullut "Pekille", sillä oli siihen mennessä ajettu noin 100 000 km, ja "Pekin" aikana kertyi kilometrejä tietenkin lisää. Kun Helsingissä sattui tulemaan edulliseen poistomyyntiin tehdasuusi automaattivaihteisto, "Peki" tarttui tilaisuuteen ja asensi sen tähän waunuun. "Pekin" ollessa omistajana waunu oli samaan tapaan hienossa ja hyvässä kunnossa kuin se on nykyään entisöinnin jälkeen. Automaattivaihteiston asentamisen jälkeen "Peki" ehti ajaa bussillaan vain noin 3000 km, kun hän jo myi sen heinäkuun alussa 1985 eteenpäin. Waunun alkuperäinen manuaalinen vaihdelaatikko on edelleen "Pekillä" tallessa.
Ostajia jonoksi asti
Hyvän näköinen waunu meni kaupaksi kuin "kuumille kiville". Kun "Peki" tuli myynti-ilmoituksen julkistamisen jälkeen töistä kotiin, siellä oli jo yhtäaikaa odottamassa noin seitsemän tai kahdeksan ostajaehdokasta, joista kukin olisi halunnut ostaa tämän ajoneuvon. Peki joutui kysymään, kuka ostajista oli tullut paikalle ensimmäisenä, ja teki kaupat tämän kanssa. Seuraavien omistajien kovan käytön aikana waunuun tuli vuosien saatossa yhtä ja toista korjattavaa.
Imatran Voima Oy:n entinen
Waunu on ollut alun perin Imatran Voima Oy:n omistuksessa, ja Ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) tiedostoihin on sen ensimmäiseksi "kotiosoitteeksi" kirjattu Helsingin Malminkatu 16. Sama "kotiosoite" koski useimpia muitakin Imatran Voima Oy:n autoja, vaikka ne saattoivat olla koko elinkaarensa ajan käytössä eri puolilla Suomea. Vuonna 2004 Reijo Ranta tapasi Suur-Saimaan ympäriajojen eräällä rastipaikalla Imatran Voima Oy:n eläkkeellä oleva autokuljettajan, joka tunnisti waunun ja kertoi sen olleen Naantalissa yhtiön henkilökuljetuksissa. Nykyisin Rannan perheen omistuksessa tämän waunun kotitalli on Helsingin Myllypurossa, kun sopivaa tilaa ei löytynyt lähempää Ruskeasuolta.
