Prologi

Heinäkuussa 2009 tuli ajankohtaiseksi ostaa elämäni ensimmäinen oma auto. Toki taloudessani oli aina ollut auto mutta sen oli omistanut joko äiti, mies tai leasingfirma. Luovuin siis työsuhdeautostani ja rupesin etsimään tilalle jotain kivaa kauppakassiksi ja työmatkoja varten. Ukolla on ihan kunnollinen auto jolla ajaisin kuitenkin pidemmät matkat, niin mitään huippupirssiä en ollut hakemassa. Vaatimuksena oli tolkullinen hinta, persoonallisuus ja halvat käyttökustannukset. En tahtonut joutua vaihtokierteeseen vaan halusin kerralla auton jonka voisin pitää vuosikausia – auton joka ei vanhene.

Vaihtoehtoja ei ollut kauheasti. Selailin nettiä ja jotenkin aina hakeuduin tutkimaan kuplavolkkareita. Kävin ensin koejamassa erästä 60-luvun kuplaa Turussa. Pelotti ihan sairaasti se ajaminen. Ohjaus oli tunnoton, jarrut miten sattuu, vaihteisto kummastutti ja sisustus oli vähintäänkin puutteellinen. Tajusin siitä että ihan noin vanhasta ei olisi siihen mitä haen, eli käyttöautoksi. En kuitenkaan luopunut kupla-ajatuksesta vaan surffailin kunnes löysin myynnistä meksikokuplan vm 1995. Hoplaa, eikun koeajolle. Meksikolainenhan oli ihan auto! Siisti, hyvä ajotuntuma ja kertakaikkisen hauska vekotin. Lyhyen koeajon ja hintaneuvottelun jälkeen olin punaisen kuplan onnellinen omistaja.

Kuplaa noutamassa Salon hujakoita