Volkswagen Typ 2:n tarina alkaa 1940 -luvun lopulta. Silloin Ben Pon luonnosteli Volkswagenille tavaran kuljetukseen sopivan mallin. Tuon luonnoksen pohjalta Volkswagen tehtaiden pääjohtaja Heinrich Nordhoff ja pääsuunnittelija Alfred Haesner päättivät, että ideaa ruvetaan kehittämään.

Ensimmäisessä prototyypissä käytettiin Kuplan alustaa, mutta vahvistamattomana se ei kestänyt painavaa kuormaa. Niinpä alusta ja kori päätettiin suunnitella kokonaan uudelleen. Siihen käytettiin paljon resursseja, ja toinen prototyyppi saatiin valmiiksi huhtikuussa 1949. Sillä ajettiin 12000 kilometrin testiajo, ja auton rakenne todettiin hyväksi ja toimivaksi.

Moottorina käytettiin samaa, 25 hevosvoimaista 1131 cc moottoria, kuin Kuplassakin. Voimansiirtoon päätettiin lisätä alennusvaihde, jotta vääntö riittäisi painavammalle autolle. Takamoottoriratkaisua perusteltiin sillä, että näin akseleiden väliin jää mahdollisimman suuri tasainen tavaratila. Mallin kantavuudeksi saatiin 750 kg. Prototyyppiä kutsuttiin lempinimellä "Bulli", vaikka sen malli on virallisesti Typ 29.

Auto esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran lehdistötilaisuudessa 12. marraskuuta 1949. Silloin prototyypille ei oltu vielä keksitty sopivaa nimeä, joten auto esiteltiin Lieferwagenina. Jo esittelyssä oli mukana neljä prototyyppiä: kaksi Kastenwagen -umpipakettiautoa sekä ikkunoidut Kombi ja Kleinbus. Melko pian autolle kuitenkin löytyi sopiva nimi: Typ 2 Transporter.

Esittelytilaisuudessa pääjohtaja Nordhoff kehui: "Lieferwagenin suunnittelussa ei ole tyydytty kompromisseihin. Suunnittelun lähtökohtana on ollut hyvä ja suuri tavaratila. Tässä, ja vain tässä pakettiautomallissa se on akselien välissä." Myös pääsuunnittelija Haesner ylisti autoa: "Suunnittelussa on erityisesti panostettu monikäyttöisyyteen. Auto on omiaan maantiellä ja maastossa, tavaroille ja ihmisille, kesällä ja talvella! Eikä se näytä laisinkaan hullummalta."

Ensimmäiset Transporterit, jotka eivät enää olleet prototyyppejä, valmistuivat helmikuussa 1950. Niistä pidettiin vielä 13 autoa tehtaan esittely- ja testikäytössä. Mutta jo 8. maaliskuuta aloitettiin sarjatuotanto Wolfsburgissa. Aluksi päivässä valmistui kymmenen autoa.

Aivan ensimmäisinä valmistetut autot ovat umpimallisia Kastenwageneita, mutta Kombi ja Kleinbus otettiin pian valmistusohjelmaan mukaan. Silloin auton sai tilattua vain joko pohjamaalattuna, tai Dove Blue -siniseksi maalattuna. Pohjamaalatut maalautettiin asiakkaan toiveiden mukaisesti, yleensä yrityksen väreihin. Aluksi lähes puolet autoista tilattiin pohjamaalissa.

Transporter esiteltiin myös Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1950. Pakettiautoista oli tuohon aikaan kova kysyntä, ja niinpä tuotantoa lisättiin. Kesällä aloitettiin myös vienti ulkomaille, ja elokuussa valmistui jo 1126 autoa päivässä.

Ensimmäisenä vuonna valmistetuista Transportereista suurin osa on Kastenwageneita. Ulkomaille vietiin 20% autoista, ja jo muutaman vuoden päästä vientiin menevien autojen osuus kasvoi noin 50 prosenttiin.

Vientitilaston mukaan Suomeenkin tuotiin yksi Transporter jo vuonna 1950, vaikka virallinen maahantuonti aloitettiin 1951-52. Lisäksi muutamia autoja tuotiin mahdollisesti merimiesautoina virallisten reittien ohi.